Nick Arse & the Arsenicks


	Kuvitteletko tosiaan olevasi Tarzan?		Hyvin paljon mahdollista, varsinkin suojasäällä.

11.5.2005 Factory, Helsinki sekä
12.5.2005 Torvi , Lahti

Propably The Best Arse In The World -rupeama

Mukana mobiilissa:

Joel Mäkinen - koskettimet, laulu, humala
Jussi Sorjanen - kitara, taustalaulu, laulu, saksofoni, casio, rahti
Jussi Parviainen - kitara, taustalaulu, nahkakravatti, aurinkolasit, humala
Jukkis Virtanen - basso, soundcheck-miksaus, toteamukset, väsymys, oksennus
Wille Hyvönen - rummut, tempo, hyvyys

sekä:

Frisbee Firma - avautuminen, irstaudet, psykedelia
Jenni Saloranta - valvominen, dramaturgia
Timo Lukkari - kuvaus, tutustuminen
Mika Matikainen - läpsyttely (Factory), humala (Torvi)
Emil Rauanheimo - miksaus ja palaute (Factory)
Niko Sinkkonen - humala, haastattelu, housuttomuus

Keskiviikko 11.5. Factory, Helsinki

Suoraan Heinolan Citymarketin kassalta heränneenä, suu hymystä turvonneena Sorjanen säntäsi autoineen Lahden Mukkulaan ja Lehtiojantielle noutamaan Mäkistä koskettimistoineen. Pieni lenkki Parviasen kautta ja matka kohti Helsinkiä ja Hakaniemeä saattoi alkaa. Rytmityhmät Virtanen ja Hyvönen olivat suorittaneet samansuuntaisen operaation ja tunteja aikaisemmin seuranaan Matikainen ja Saloranta.

Yleistunnelma oli kepeä kaikessa kiireessään. Tiesimme Factorystä vain sen, että ruhtinaallisen suurta lavaa olisi turha odottaa. Ja luonnollisesti asiaan kuuluisi rock-henkinen epäsiisteys. Molemmat olettamuksemme pitivät erittäin paikkansa. Niiden lisäksi heti saavuttuamme paikalle saimme tiedon hienoisesta laitteistovajauksesta: ”Hakaniemen tavastia” tarjoaisi käyttöömme PA-kaapit, kaksi monitoria, miksauspöydän ja kaksi laulumikrofonin tapaista. Eli siis kitaroita, rumpuja tai kolmatta laulajaamme ei todellakaan mikitettäisi. Puhumattakaan koskettimiston kuulumisesta, sillä myös DI-boksipuolella näytti tyhjältä. Joutuisimme myös miksaamaan toistemme keikat. Bassokamoista käytiin kutakuinkin seuraavanlainen keskustelu Frisbee Firman toimitusjohtaja Lasse Honkosen ja insinöörihevari Jukkis Virtasen välillä:

L:	- Missä se bassokaappi on?
J:	(hämmentyminen) Mä luulin, että te tuotte. (yleinen kohahdus)
L:	- Tota, mehän sovittiin? Kenenköhän kanssa mä puhuin.. Hyvösen
Kaikki:	- Hyvönen!!

(todellinen syyllinen on vielä selvittämättä, mutta huhutaan Sorjasen osallisuudesta informaatiokatkokseen)

Alkumatkan kepeys oli kadonnut; suurin osalla paikallaolijoista tuijotti seinää, lukuunottamatta optimisti Lasse ”Holottaja” Honkosta. Hän aloitti kiivaan telepatiaryöpytyksen Kaapelitehtaalle, jossa loput FF:n henkilökunnasta olivat pakkaamassa Puntoon rumpuja. Viesti tavoitti heidät, ja kohta huojentunut, mutta pessimismiin taipuvainen nuoriso kiikutti mikrofoneja yms. lavalle. Herra Virtasen otettua äänentoistourakan omakseen suoritimme soundcheckin ilman suurempia ongelmia. Illan ohjelmassa luki seuraavana: ”Promokuvaus, lasipalatsi” Sinne siis.

Puvut pussissa, nenät räässä ja naamat ruvella kättelimme Timo Lukkarin, kenties maailman iloisimman kuvaajan. Maskeeraajaksi pestattu Saloranta sai yllättävän puhelun juuri ennen toimenkuvansa alkamista: ”Jos et siirrä autoasi Nyt, se hinataan pois. T: Poliisi.” Näin ollen ministeri Sorjanen paakutti puuterilla jäsenistön kauniit kasvot. Kesken kuvausten tuoksinnan outojen puheluiden sarja jatkui, sillä ”Hockey” Virtasen olisi pitänyt olla miksaamassa Frisbee Firmaa. Hän kuitenkin luovutti valtakirjan Meureltaibaobabista tutulle Emil Rauanheimolle, joka jatkoi pestissään koko loppuillan.

Palasimme sotatantereelle Frisbee Firman setin ollessa hapokkaimmillaan. Yleisö koostui arviolta noin kahdestakymmenestä henkilöstä, joista neljä oli maksanutta. Aihetta juhlaan ei siis juuri ollut.

Frisbee Firma soitti kuin Weedstockissa, hyvin ja huumaavasti. Oman settimme rykäisimme käyntiin kenties raskaimmalla kappaleellamme, Elonleikkaajilla. Tällä kertaa Mäkinen ei tuikannut solistin puuhissa määkivää Sorjasta etusormellaan takapuoleen (vrt. 25.2. Pleissi, Heinola), vaan kanavoi tunteensa muiden tavoin energiseen esiintymiseen. Lava oli ahdas, herrat hikisiä ja soitto tiukkaa. Epäonnistuneista lähtökohdista huolimatta Nick Arse & the Arsenicks soitti yhden tähän asti parhaista keikoistaan. Honkosen sanoin: ”Tunnelma ei hiipunut.” Kehtolaulun ensiesitys kirvoitti innokkaalta yleisöltä encorepyynnön, mutta me häpeämättömät ja väsyneet jätimme soittamatta.

Kotiinpaluun alkamista edelsi paikallisen musiikinharrastajan noin puolen tunnin mittainen kertomus siitä, kuinka ”…jasittenmävittu ostin sen Telecasterin! Joku sano, että se on Stratocaster, mutta se olikin Telecaster ja mä vittu ostin sen ja se paljastuikin ihan vitun hyväksi!” Onnittelumme.

Kello 2:40 harhailimme väärällä tiellä (vanha kunnon Kehä III), Mäkisen käydessä puhelinkeskustelua perässätulevien Parviaisen ja Virtasen kanssa kello 8:00 pidettävän esitelmän tarpeellisuudesta. Lopputuloksesta päätellen he kokivat sen välttämättömäksi, sillä punasilmäisen kolmikkomme tiedetään horisseen torstai-aamuna tiirismaalaisen luokan edessä oopperasta.

Torstai 12.5. Torvi, Lahti

Hyvinlevänneinä ja pirteinä (eritoten Virtanen, joka oksensi unenpuutteesta) marssimme kello 18 terhakkaassa jonossa Loviisankadulle ja Torven eteen, toiset kompastellen silmäpusseihinsa ja toiset nyyhkyttäen rikottujen äidinmaitokorvikepullojen perään. Tällä kertaa soittojärjestys olisi käänteinen ja niinpä saimme levitoida Frisbee Firman soundcheck-jamien ajan ennen omaa ponnistustamme. Ensimmäistä kertaa emme soittaneet äänitarkistuksessa yhtään kappaletta kokonaan.

Tilannetta ei helpottanut tieto, että ensimmäiset julisteet tapahtumasta oli levitetty keskipäivän tienoilla kaupungille, koulujulistamista lukuunottamatta. Elättelimme toivoa puskaradion melusta. Frisbeemiehet lievensivät kollektiivista tuskaamme katuliiduin ympäri kaupunkia, joka oli näin sivumennen sanoen mainio idea.

Päätimme lähteä ulkoiluttamaan oudosti, ikään kuin kilisevästi haukkuvaa mäyräkoiraamme radiomastoille ennen illan koitosta. Auringonlaskun ja koiran yhteisvaikutus sai tunnelman hyviin uomiinsa, jossa se jatkoi koko illan. Ennen kello kymmentä lähdimme suunnistamaan helsinkiläisvahvistuksia saaneen seurueemme kanssa kohti Torvea.

Yhdentoista aikaan paikalla oli mainostukseen nähden yllättävän paljon ihmisiä. Niinpä Hyvösen vastaanotettua unohtunut pukunsa aloimme kaikki vaihtaa asiaankuuluvaa vaatetusta yllemme. Edellisen illan menestyksen, taikajuoman ja kotiyleisön rohkaisemina settimme lähti käyntiin jämäkästi ja jatkoi samaa rataa aina encoreen, Jälkikirjoitukseen asti. Ainoaksi tekniseksi ongelmaksi jäi Sorjasen kitaran katkennut kieli, mutta senkin Firmakitaristi Honkonen selvitti nopeasti S:n kitaroidessa lainainstrumentilla.

Aiemmin päivällä herra Niko Sinkkonen oli ilmoittanut Lihamukin kokouksessa Sorjaselle, että tulisi tekemään keikka-arvion/haastattelun illalla. Toimittaja Jarno Koskelainen antoi tukensa: ”Joo, tee sellanen kännijuttu!” Alkuillasta Sinkkonen toi pöytään vain kaksi tuoppia kerrallaan, mutta haastattelun alkaessa toimittajan edessä huurusi neljä. Kaksi kysymystä myöhemmin kitaristikaksikko Parviainen ja Sorjanen karkasi kuuntelemaan Frisbee Firmaa yhden kappaleen ajaksi, jonka jälkeen Parviainen totesi: ”Mä käyn siellä haastattelussa.” Sorjanen seurasi. Haastattelu oli laajennut koko kansan tapahtumaksi ja puheenaiheena oli omien eritteiden maisteleminen.

Kokonaisuudessaan ilta/yö oli erittäin tapahtumarikas, mutta korrektiuden nimissä siitä on jätettävä jotakin pois. Oli miten oli, kalsarijalkainen toimittaja Sinkkonen päätyi huhuilemaan aamuyöllä kadonneiden housujensa ja niissä olevien kotiavaintensa perään Mäkisen ovelle ja näin herättämään äidinkielenopettajansa, Mäkisen äidin. Käskyistä huolimatta Sinkkonen karkasi kotiinsa, todennäköisesti kirjoittamaan lievästi sanottuna sekaisten muistiinpanojensa pohjalta lehtijuttua. Samaan aikaan Sorjanen pesi Mäkisen jättämää virtsavanaa autonsa kyljestä Renkomäen ABC-huoltoasemalla.

› Palaa keikkalistaan