Jussi Hellsténin kuvia keikastamme:

Kasvun paikka, 27.11.2005, Kouvola

”Teidän on oikeasti ihan pakko olla siellä kahdeltatoista siellä. Me tullaan Iken kanssa heti kun päästään.” Näin Sorjanen valisti muita yhtyeen jäseniä sunnuntaisesta Kouvolan valloituksesta. Kitaristikaksikko pääsisi paikalle vasta muutama minuutti ennen määrättyä soittoaikaa (18:45) kahden Heinolassa pidettävän laulukonsertin takia (molemmat laulavat Musami-nimisessä a cappella- ryhmässä).

Lauantaina, 26. marraskuuta kitaristit pohtivat tapaa, jolla ovat hoitaneet tehtäviään Musamissa: ”Aivan päin helvettiä.” Tehtiin sopimus, jonka mukaan molemmat menisivät aikaisin koteihinsa ja harjoittelisivat stemmojaan siellä koko illan , rauhassa. Kitaristit ovat sanansa mittaisia miehiä. Saastamoinen kömmähti puoli kuuden aikaan sunnuntai-aamuna Sorjasen lattialle Marja-Liisa Kirvesniemen nimikirjoitus kädessään. Oli ollut pikkujouluissa.

Nelisenkymmentä joululaulua myöhemmin kaksikko totesi, että on aivan tajuton kiire. Kysymykset pyörivät pienissä päissä kuin moukari häkissä (kuinka moneen yhteyteen tuo ilmaisu oikein sopii..): Miten Kouvolaan pääsee? Ehdimmekö syödä? Käydä suihkussa? Saammeko joululahjoja tänä vuonna? Koska teimme ensimmäiset hävyttömät lumiukkomme? Energiajuoman voimalla matka vanhalla tutulla Arse-mobiililla alkoi. Määränpää saavutettiin kello 18:30. Siinähän ehtii valmistautua loistavasti: vaihtaa vaatteet, tehdä soundcheckin, vaihtaa soittimiin kielet, syödä ja rentoutua. Ei aivan . Mutta Kuntotalosta ehti kyllä ajaa ohi.

Kitaristien saapuessa paikalle muu yhtye oli jo kompastelemassa romppeidensa kanssa Kuntotalon salin lavalla. He olivat olleet Kouvolassa seitsemän tuntia, turhaan. Seurasi armoton roudaus, hätäinen viritys, vaatteiden vaihto ja sitten lavalle. Mäkinen oli jättänyt jokaiseen settilistaan arvoituksen: Sorjasen listassa luki yhden kappaleen kohdalla Stairway To Heaven, Virtasella Raining Blood, ja niin edelleen.

Tunnelma lavalla oli hikinen ja riehakas. Lavan etuosa liukui jatkuvasti eteenpäin jättäen nilkan mentävän raon soittolinjalle. Saastamoinen kaatui, Mäkinen julisti olevansa komeampi kuin Yrjänä, fiksumpi kuin Yrjänä ja soittavansa paremmin bassoa kuin Yrjänä. Taisipa tölväistä myös Pate Mustajärven suuntaan, parikin kertaa. Suhteellisen vähäinen yleisö vaikutti tyytyväiseltä.

Jälkitunnelmissa kuultiin sana ”punk” adjektiivisessa merkityksessä. Virtanen totesi, että eipä meiltä tarkkaa soittoa ole kuultu vähään aikaan. Valehtelija. Me oltiin loistavia.

Kotiinpaluu alkoi lähes yhtä sypäkästi, kuin Kouvolaan saapuminenkin. Virtanen, Hyvönen ja Mäkinen lähtivät Lahteen, Sorjanen ja Saastamoinen Heinolaan, josta ensiksi mainittu jatkoi Lahteen. Kaiken kaikkiaan Kouvolasta jäi hyvä tunnelma, josta erityiskiitos tapahtumanjärjestäjille.

Soittamamme kappaleet:

Muinaiset taikurit
Ihmisvihaaja
Kehtolaulu
Elonleikkaajat
Kuluttajan käytösopas
Pohjolan tähdistö
Lumen pelko
Keveyden sietämätön olemus

Järjestys on ehdottoman väärä, eikä listan oikeellisuudesta ole muutenkaan varmuutta.

Jussi Sorjanen

› Palaa keikkalistaan