22.4.2006 Ääni ja Vimma –finaali, Gloria

Räikkä. Ilon symboli. Niitä saa eurolla Tiimarista, ostimme neljä. Mäkisen suosittelemat Hong Kongin käsilärpättimet jäivät eittämättä kakkosiksi näille sietämätöntä kuolon narinaa pitäville kapistuksille.
            Kuten aina, myös tuona lauantaina oli uskomaton kiire lähteä ajamaan. Ei kuitenkaan siinä määrin, että olisin ajanut Hyvösen yli autolla (Lahti 14.4. matkalla Vantaalle), mutta ei kiirettä yliajoissa mitata. Treenaaminen, kaupassa (Alkossa) käyminen, tankkaus, pakkaaminen (tetristä muistuttava laji) ynnä muut vaikeat asiat viivästyttivät lähtöä suunnitellusta noin tunnin.
            Ajoimme Glorian eteen Testicalsin esitellessä lavalla toista kappalettaan. Ehdin nähdä vielä neljä. "Kassit" nähdessäni tiesin, että räikille tulisi vielä tänään käyttöä.

Glorian takahuone oli täynnä lahtelaisia: Testicalsin järkäleet, heiveröinen yhtyeemme, Elektran seksisymbolikaksikko, sekä juuri autonsa takaikkunasta läpi istunut Bad Tensionin Topi Laakso. Viina tuo, viina vie.
            Räikkien mukaanotosta lavalle tasapainoteltiin ratkaiseville hetkille asti. Tulimme tulokseen, että räikät jäävät reppuun. Sorjanen–Mäkinen–kaksikko otti juuri ennen soittovuoroamme ohjat käsiinsä, ja sujautti keltaisen pirulaisen rumpulavalle.
            Täyteen tupattu Gloria otti meidät vastaan suurenmoisesti. Jännitys muutti muotoaan, Hyvönen laski Muinaiset taikurit käyntiin, neljännellä iskulla toisesta kapulasta lensi puolet jonnekin Saastamoisen suuntaan. Ihmetyksen sekunteja: "Miksi Vic Firth petti nyt? Onko tämä merkki ja jos on, mistä? Nykymetsien huononemisesta, ilmaston muutoksesta, kasvihuoneilmiöstä, enkö saa käyttää ponnekaasuja? Haisenko tästedes eltaantuneelta hieltä? Miten hankin ystäviä? Joudunko skenettämään tutustuakseni?" Ymmärtäessään tilanteen vakavuuden, Hyvönen teki pelimiehen liikkeen; otti bassarin päältä varakapulan, jolla iski lähes välittömästi pari napakkaa täsmäiskua hi–hatiin, joka oli lähtölaukaus kitaristien sisääntulolle.
            Lavan edusta riehui innolla, jota ei ole ennen tämän yhtyeen keikoilla nähty. Verta ja kyyneleitä, sitä olemme kaivanneet. Menemme soittamaan Torven seuraaviin hc–iltamiin. Paitsi, että saamamme palautteen mukaan itse yhtye oli lavalla tavallista hillitympi. Mene ja tiedä.
            Muinaisia taikureita seurannut Kehtolaulu oli epävireinen, mutta tunnelmallinen. Foni ei kuulemma tullut yleisöön, ehkä hyvä niin.
            Saimme kasattua itsemme juuri ja juuri kyynelten partaalta esittämään kappaleen Mies jota rakastan. "Miehiksestä" taitaa olla tulossa hyvää vauhtia yhtyeemme "se" kappale. Ennen modulaatiokertosäettä tuli kappaleen huipentuma: RÄIKKÄKOMPPI.
            Kappale loppui, räikkä lensi yleisöön, poistuimme lavalta.

Jännitystä, epäuskoa ja lopulta hämmennystä ja voitonriemua. Kaksoisvoitto, räikät soivat Glorian edessä, onnelliset ihmiset riehuivat. Päätimme mennä puhumaan elämästä Cafè Punavuoreen Testicalsin ja muiden läsnäolijoiden kanssa. Muutaman tunnin kuluttua harva tosin enää pystyi puhumaan, ainakaan Virtanen.
            Teimme sopimuksia 7–tuumaisesta julkaisusta, Lahti-bändien yhteisen nettisivuston perustamisesta kehuimme kilpaa toisiamme ja itseämme. Valomerkin lähestyessä alkoi nurkkapöydässä voittajayhtyeen laulajan ja rumpalin välinen pilkkikilpailu, joka loppui hetki sulkemisajan jälkeen. Kesti tovin, ennen kuin koko katras oli saatu räikkineen ulkoilmaan ja kadulle, kohti yhteistä yöpymispaikkaa. Alkoi hyvin, hyvin sekava matka, jonka aikana mm. postinjakaja meinasi menettää kärrynsä ja nenänsä (N. Saarela alkoi ilmiselvästi olla tokenemaan päin). Sorjanen meni selvittämään tuntemattoman nuorenparin riitaa räikällä, jonka seurauksena parin miesjäsen löi räikän Sorjasen kädestä pois. Räikkä hajosi.
            Löysimme grillin, löysimme asunnon, löysimme Motörhead-DVD:n. Aamuyöstä ihmeteltiin kahta asiaa: Miten helvetissä Lahti otti kaksoisvoiton ja miten Lemmy voi olla niin ruma?
            Samaan aikaan oman onnensa nojaan jäänyt rumpalimme W. Hyvönen vietti syntymäpäiväyötään tallustaen yksin kohti veljensä asuntoa. Hän mm. etsi "Pitkää siltaa", sekä kaatui kätensä verille yksin ja humalassa keskellä Kalliota. Eikä edes kompastunut mihinkään.
            Aamulla jokaisella oli räikkä silmien takana. Ääni ja Vimma –sertifikaatissamme luki: Toinen sija, Nick & Arse the Arsenicks.

– Jussi Sorjanen

› Palaa keikkalistaan