Etelä-Suomen sanomat, kesäkuu 2004

Nickin takamus & ne Myrkyt

Komeetta-kisan voittajayhtye soittaa riffipohjaista progea

 Jotkut sanovat progen kuolleen. Jotkut sanovat sen sekoittuneen muihin eri musiikkityyleihin. Komeetta-klubin kesän alussa järjestämässä bändikilpailussa se kaikesta huolimatta voitti.
  – Kukaan ei oikeastaan tunnu tietävän mitä se on, mutta kaikki nykyään on sitä, bändin kitaristi Jussi Parviainen kommentoi musiikkityyliään. Nick Arse & the Arsenicks soittaa oman kertomansa mukaan hyvin riffipohjaista, melodista progea.
  – Metallia/rockia/poppia/jazzia?
  – Mikään edellä mainittu ei ole kirosana, kommentoi bändin laulaja ja kosketinsoittaja, Sir Joel Mäkinen. Arsenicks tunnustautuukin hyvin monipuolisen musiikin tekijäksi:
  – meidän jotkut uudemmat biisit ovat jopa hevi-vaikutteisia, Mäkinen jatkaa.
   On toki joitain musiikkityylejä, joita ei voi käyttää edes kokeilumielessä.
  – Ei silti tule heti mieleen… ehkä punk ja hiphop, toteaa rumpali Wille Hyvönen.
   Joelin, Jussi Parviaisen ja Willen lisäksi bändissä soittaa basisti Jukkis Virtanen ja kitaristi/saksofonisti Jussi Sorjanen. Arsenicks on ollut kasassa vuoden 2001 syksystä lähtien.

Kaikki tekevät kaikkea

Biisien sovitukseen menee paljon aikaa, Sir Joel Mäkinen toteaa. Progeorkesterin jäsenet ovatkin "ne parhaat ystävät" keskenään, joten yhdessä toimiminen on enemmän kuin luontevaa. Yleisesti ottaen, kaikki bändissä tekevät tasaisesti kaikkea. Musiikilliset vaikutteet tulevat 60- ja 70-luvulta nykypäivään. Wigwam, YUP… pojat luettelevat kilpaa.
  – 1960- ja 70-luvuilla musiikissa oli jotenkin enemmän sielua. Ne teki ensin melodian, sitten vasta muun.
   Toki bändin mukaan hyvää progea on vieläkin, mutta se on vain kiven alla. Mitä tulee Arsenicksiin itseensä, mitään yhteiskunnallista äärimielipidettä ei ole, vaikkeivät muusikot jätäkään yhteiskunnallisuutta täysin huomiotta. Bändi kertoo, että sanoitusten sanoma on usein hiukan piilossa.
  – Me emme pidä suorista iskulauseista ja ns. slogan-sanoituksista. Jotkut bändit käyttävät sellaisia sanoituksia, joita yleisö voi sitten huutaa yhteen ääneen, ja niin edelleen.
   Kuuntelijan ajattelua pitää arvostaa sen verran, että jättää jotain tulkittavaa, ajateltavaa.

Fiilis on tärkein

Tällä hetkellä Arsenicks työstää omakustanteista demoalbumiaan, jonka pitäisi tulla levitykseen vielä tämän kesän aikana.
  – Siis jos hyvin käy, Sorjanen kuittaa.
   Levyn tekeminen aloitettiin jo viime syksynä ja nykyisellään siitä tulisi vähän yli tunnin pituinen.
   Vaikka bändikisat on voitettu ja levyä ollaan tekemässä, niin eivät progistit silti halua elää mitään elokuvaelämää. Koulut käydään ensin loppuun ja sitten vasta katsotaan, mihin rahkeet riittävät. – Ei olisi mitään järkeä ruveta tässä vaiheessa pöyhkeäksi.
   Vaikka musiikki on Arsenicksille pääasia, ei keikkailemisen ja lavashown merkitystä väheksytä.
  ­– Keikalla kuuluu olla fiilistä. Ei kukaan jaksa katsoa mitään puolitehtyä lavashowta. Keikat ovat sitä varten, että siellä päästellään irti, Jussi sanoo. Rock'n roll -elämä ei kuitenkaan vedä puoleensa. Arsenicksien syyt tehdä musiikkia ovat vilpittömiä.
  – Me olemme aika maanläheisiä, ja vaikka emme olisikaan, niin ei se kuuluisi kenellekään muulle, Sir Joel Mäkinen jatkaa.
   Yksityiselämä on siis yksityistä. Ei käy miehiä syyttäminen, sillä Lahdessa ei toisinaan yksityisyyttä ole.
   Lisää tietoa osoitteessa www.arsenicks.com

Tuomo Luukkanen

Ohessa oli pressikuva, jossa ylitimme Sammonkadun. Sorjasella ei ollut jalkineita.

› Palaa Media-osioon